Kiirettä pitää!

Viime viikko oli tosi kiireinen, porukkaa paljon ja kaikkea muuta tapahtumaa läpi viikon. Tässäpä otteita ajalta:

Keskiviikko 29.6.
Keskiviikkona pidettiin aamutreenit ennen Viisaasti vesillä kiertueen näytöstä, saimme myös pelastuslaudan ja Riitan kiertuelaisilta lainaan. Mukana olivat myös Tiia sekä sukeltajista Oke ja Juha. Harjoittelimme pelastusta torpedolla ja laudalla, siirtoja maalla sekä syvyyssukelluksia. Täytyy sanoa että ei täällä rannalla huviksensa sukeltele, näkyvyys on n.30-40cm, vesi kellertävän ruskeaa ja pohja mutainen. Ikinä ei kyllä toivoisi että täällä joutuisi ihmistä sukeltamaan.

Kävijöitä keskiviikkona oli n. 1400 joka oli kesän vilkkain päivä lauantain 2.7 kanssa, joskin jää hieman alle puoleen viime kesän kävijäennätyksestä. Saapa nähdä vieläkö tästä parannetaan?

Maiju pelastaa Tiian torpedolla.

Jos henkilö on jo eloton, rantaan uidaan niin nopeasti kuin mahdollista, kuitenkin tarkkaillen että uhri pysyy torpedossa mukana.

Kahdestaan siirrot maalla ovat nopeampia ja helpompia

Tiia syöksyy pelastamaan

Riitta ja lauta. Riitta on ihan pro laudan kanssa! Ja niin ollaan mekin kohta kun saadaan oma tännekin

Oona suorittamassa lautapelastusta

Tajuton ja eloton uhri nostetaan laudalle

Ja laudan perästä noustaan itse kyytiin.

Rautec otteella saa uhrin siirrettyä yksinkin rantaan

Juha, Oke ja torpedopelastus

Maiju etenee laudalla tasavedolla

Kohtalaisen haastava nosto laudalle

Kun on kiire, ei mietitä onko vesi kylmää

Tajuton uhri vedessä

Palomiesnosto

Torstai 30.6
Aamulla paljon ilkivaltaa, kylttejä revitty, pelastusrenkaita miten sattuu, pelastusveneellä käyty ja väärin päin. Päivän aikana skoottereita pelastustiellä ja nuorison komentamista laiturilta hyppimisestä. Kaksi poikaa sai lähdöt kotiin kun ei kiellot tehonneet, kun samoille kavereille saa saman päivän aikana sanoa samoista asioista monta kertaa, niin niin siinä sitten käy. Kotiin miettimään miten käyttäydytään ja fiksumpana sitten vasta takaisin. Näille pojille kyllä tehosi, ovat olleet ihan nätisti tämän jälkeen. Porukkaa n. 1200 päivän aikana.

Perjantai 1.7
Aamulla oli laiturin syvään päähän asennettu viimein hyppyteline. N. 60cm korkea kaksiportainen "laatikko" jonka korkeus veden pinnasta vajaat 1,5m. Piti käydä heti aamusta suorittamassa telineen neitsythyppy, hyvinhän siitä hyppäsi, kyllä tästä kelpaa voltteja sun muita temppuja tehdä.
Vaikutus näkyi heti, telineentulemisenjälkeen kaiteelta hyppiminen on loppunut lähes kokonaan. korkeintaan kerran päivässä on tarvinnut jollekulle käydä sanomassa että kun on hieno teline, niin käyttäkää sitä.

Kaksi läheltä piti tapausta sattui myös perjantaina. Tuuli oli rannalta ulospäin ja vesi vesileluja monta kappaletta päivän aikana. Yhdellä kertaa pieni poika käsikellukkeiden kanssa (!) yritti uida puhallettavaa krokotiiliään kiinni, komennettiin heti palaamaan takaisin, voimat meinasivat loppua jo siinä 15m matkalla mitä ui rantaan päin, toisessa tapauksessa kahdelta tytöltä oli rantapallo karannut jota lähtivät uimalla hakemaan, poijujen kohdalla pallo meni vain enemmän ja enemmän karkuun ja pakko oli huutaa tytöt takaisin rantaan.

Lauantai 2.7.
Hulinaa kerrakseen, saman päivän aikana Veteraanien beach volley SM-kisat, Jannen rantaZumba sekä kaljakellunta. Kävijöitä vajaat 1400 taasen, joista suurin osa osasi olla ihan ihmisiksi ja päivä oli rauhallisempi kokonaisuudessaan kuin mihin olimme varautuneet.

Kaljakellunta meni ohi paljon kivuttomammin kuin pelättiin, klo 14 maissa alkoi kumiveneitä lipua vastarannalla ja ehkä n. 5 niistä rantautui, kaikki käskettiin pysymään poijulinjan ulkopuolella.

Outisen Janne piti rantaZumbaa iltapäivällä, saimme nauttia menevästä musiikista ja hyvästä meiningistä. Zumbaajiakin oli reippaasti toista kymmentä, hikeä riitti kun päivän huippulämpötila kioskin mittarin mukaan oli 33 astetta!

Kuva: Zumba Janne

Iltapäivästä sitten rannalle saapui seurue jolla taisi olla edelleen meneillään perjantain ja sunnuntain välinen yö, ainakin liikehdinnästä päätellen. Alkoi olla sen verran pelottavaa katseltavaan rantapelastajan näkökulmasta että päätettiin kieltää laiturille meno yhdeltä kaverilta. Menohan sitten hiljeni siihen kun sama kaveri päätti hypätä pääedellä hypyn laiturin matalan osan (syv. 1,2m) portaiden kaiteelta, suoraan pohjaan. Tuurilla selvittiin pelkillä pintanaarmuilla kasvoissa, mutta kotiin lähtöön tarvittiin kuitenkin sinihaalaristen painava sana ennen kuin meni perille.



Sunnuntai 3.7
Aamu alkoi rattoisasti, ainakin sillä seurueella joka oli parkkeerannut oluineen (yhdet vaan on otettu!) lapsiperheiden keskelle. Ikävää poruahan siitä tuli ja asiaa piti selvitellä sitten tarkemmin. No onneksi homma siitä selvisi kun rantapelastaja hieman avitti taksin tilaamisessa. Muuten sunnuntai oli edellispäivää rauhallisempi. Iltapäivällä saatiin seurata ukkosia vastarannalla mutta meidän puolelle sateet eikä ukkoset tulleet. Ilma viileni kyllä todella nopeasti kun aurinko meni pilveen.

Vedenlämpö oli vielä sunnuntaina 24 astetta (metrin syvyydestä mitattuna), kun parin kylmän päivän jälkeen eilen se oli enää 20...

Jättäkääpä lukijat kommenttia tai muuten vain puumerkkinne blogiin, olisi mukava tietää kuka ja missä meidän juttuja lueskelee!