Toftan matkapäiväkirja 18.7-29.7

Heippa hei ja terveiset Ruotsista!

18.7 Kouvola, Helsinki-Vantaa, Arlanda,Visby

Matkalla Gotlantiin, lentäen Tukholman kautta. Melko väsyneenä savuin perille nukuttuani n. 5h tunnin pätkissä pitkin matkaa. Hengenpelastajat Bondi Beachilta (Hengenpelastajat, JIM) ovat olleet jokusen päivän jo täällä ja olivat vastassa tervehtimässä tullessani. Mukavaa sakkia ainakin ensivaikutelmalta. Iltapäivä menee ympärilleen katsellessa ja kertaillessa aseman rutiineja sekä paikkoja.

Sää on kehno, kova tuuli ja ajoittain sataa. Klo 16 pidettiin uimakoulua rannalla Jasminen ja Victorin kanssa, lapsille tuli kyllä tosi nopeasti kylmä, pystyttiin vain hieman pulahtamaan ja muuten kuivaharjoiteltiin rannalla. Tarkoitus on että minä ja Jasmine vuorotellaan uimakoulun pitämisessä ja Victor on mukana joka päivä. 

Ruotsin pelastusasemilla on tapana joka päivä treenata aamuisin, joko ensiapua, pelastamista eri välineillä tai ihan raa'asti aamulenkillä. Joka aamu ennen aamupalaa sekä ilta heti valvonnan jälkeen klo 18 käyvät kaikki uimassa (morgon dopp ja kvälss dopp). Iltauinnilla myös aina on jokin peli, leikki tms. ennen kastautumista. Tänä iltana haastettiin aussit kisaan, heidän piti uida poijulle 100m päähän, sitten me lähdetään perään ottamaan kiinni, ja jos joku saadaan kiinni, se joutuu juoksemaan rannan päästä päähän. No, Bondilaiset lähti uimaan, uivat poijulle, me lähdettiin karjuen perään.... 5m päässä rannasta kyykättiin veteen ja juostiin pois!

Hrrr.... ausseja paleltaa

Näin reippaalla askeleella juostiin pois merestä ja jätettiin Bondilaiset uimaan perässä

Asemalla syödään aina päivällinen yhdessä ulkona, vain sateella ollaan sisällä. Illalla kävimme tutustumassa myös Visbyn iltaelämään, minua jopa luultiin Gotlantilaiseksi aksentin takia! Olin tosi otettu tästä, koska koulussa Ruotsi ei ollut mitenkään vahvimpia aineita.

Koko porukka kasassa päivällisellä

Bondin valvojien paita nimmareilla jäi muistoksi Toftan asemalle, tässä sitä esittelee Christian

Vasemmalta: Reidy, Hoppo, Corey, minä, Maxi, Gonzo

Maxi ja super upea SLS-pipo

19.7 Tungosta ja perinneleikkejä

Aamulla herätys 7.15, aamutreenit 7.30. Treenasin mönkijän ajamista ja trailerin peruuttamista mönkijällä. Ei ole kyllä ihan helppoa peruuttaa kasirataa sillä! Oli tosi kylmä koska märkkäri oli vielä illan jäljiltä märkä ja tuuli suoraan selkään. 

Päivällä olin ekassa vahtivuorossa klo 10-14, ihmisiä oli klo 14 aikaan kun vuoroa vaihdettiin, mun sektorilla reilut 3000. Osa porukasta oli pelastusvene Toftalla ja Zodiakilla harjoittelemassa syvyyssukellusta ja uuden QuickSave pelastusrenkaan käyttöä. Olivat Bondin poijaat aika kylmissään takas tullessa, ei etelän ihmiset pärjää näin kylmässä pohjolassa. Meidän kesä on kuin talvi australiassa.

Toftan rannan eteläosa

Ranta etelästä kuvattuna, n.5000 ihmistä kuvan ottohetkellä

Kaikki halusivat osansa Bondilaisista, joten kävelyllä rannalla saivat pojat jakaa monia nimikirjoituksia lapsille kuin myös poseerata kuvissa, niin lasten kuin naistenkin kanssa

Maxi puhui delfiiniä, joskin tämä Flipper ei tainnut vastata. Rannalla on paljon näitä makeita hiekkaveistoksia sillä hiekka on niin hienoa että siitä on helppo muovata mitä vain

 

Olin juuri vaihtanut vaatteet uimakouluja varten niin tuli tieto että LR2:lla (rannan pohjoispää) on lapsi kadottanut vanhempansa. Lähdin sinne sitten vielä auttamaan etsinnöissä ja isä löytyikin onneksi ihan pian.

Iltapäivällä oli sitten vielä uimakoulu Victorin kanssa, paljon kivempi oli pitää kuin edellispäivänä kun lapsilla ei ollut ihan heti aivan törkeän kylmä. Meni tosi mukavasti ja lapsista oli kiva ”surffata” aalloilla pötkö kainalossa. Aurinkoa tuli kyllä paljon päivän aikana, ja illalla naama hehkui kuin lamppu.

Koska oli viimeinen ilta ennen kuin Bondilaisten matka jatkuisi kohti Göteborgia ja Tylösandia, vietettiin aikaa yhdessä asemalla. Thomas oli järjestänyt rannalle Ruotsalaisia ”perinnepelejä” joissa kilpailtiin kahdessa joukkueessa. Oli jalan vääntöä, parrun vetoa ja naru”hippaa”, liekö näille suomalaisia nimiä?

Elin, Corey, Johan, Leo, Jasminen ja Tuomari Thomas

Therese, Christian, Maxi, Nicklas, minä

Jalan vääntöä, Pia vs Leo

Corey vs. Christian

Johan vs Maxi parrun vedossa

Jasmine, vahva kuin mikä, lensi kuin leppäkeihäs

Naru"hippa" ja kipeät jalat jälkeenpäin

20.7 Silivati seilaa, helikopteri lensi pois

Aamusta heitettiin hyvästit Bondin pojille. Sitten rannalle, aamu treeni ja uinti, tein hengenpelastajan testin ja treenasin laudan kanssa, osa porukasta testaili parasta kiinnityssysteemiä kehitteillä olevalle quick save pelastusvälineelle. Vesi kyllä virkisti 18 astetta aamutuimaan ja kohtalainen tuuli mutta mikä epätavallista, mulle tuli tosi kylmä.

Aamuvuorossa kymmenen jälkeen alkoi rannalle virtaamaan porukkaa ja klo 12 laskennassa oli kakkosalueella arviolta 1200 ihmistä. Haasteensa päivälle toi merelle puhaltava tuuli joka vei muutamia puhallettavia leluja mennessään, onneksi kuitenkin suurin osa piti hyvin huolta omistaan eikä vaaratilanteita syntynyt.

Nopean lounaan jälkeen lähdettiin Leon ja Thomaksen kanssa Vändburgiin jossa oli meripelastusseuran esittelypäivä. Tarkoitus oli pitää pientä näytöstä ja samalla harjoitella helikopterin kanssa, mutta juuri ennen kuin olimme paikalla, oli kopterille tullut tosi keikka ja harjoittelu jäi nyt toiseen kertaan. 

Perheet pääsivät ajelulle Meripelastusseuran aluksella

Pääsimme kuitenkin testaamaan meripelastusseuran vinssiä ja pelastamaan ”uhrin”. Täytyy sanoa että kuivapukua pukiessa koin tietäväni miltä tuntuu syntyä! Leon puvun sisäkaulus oli sentään lateksia, minun puvussa se oli neopreenistä ja siihenhän hiukset ottavat mukavasti kiinni. Onnistuin Thomaksen avustuksella saamaan kaulurin lähes paikalleen mutta länttäsin sen silti suoraan naamalle ja ilma meinasi loppua. Mutta onnistuihan se kuitenkin.

Aika kätevä systeemi tuo vinssi mutta kipeän nilkan kanssa ei pysty vielä näköjään räpylöitä käyttämään joten uin sitten yhden jalan potkuilla.

21.7 Myrsky saapuu

Hiljainen päivä rannalla, aamupäivä on ollut sateinen. Rannalla ei ole porukkaa juurikaan mutta testaillaan jenkkien ResQdiskiä, se on vähän frisbeetä muistuttava levy jossa on kiinnitettynä pelastusnaru. Kuulemma ihana ja ihmeellinen, tosi hyvä ja mahtava, kuten kaikki amerikkalainen...

Illalla palailin rantahotellilta (jossa on paikan ainoa toimiva nettiyhteys!) ja ilma oli suorastaan maaginen. Lämmin, aurinko oli juuri laskemassa ja koko taivas välkkyi salamoista kun ukkonen lähestyi Toftaa. Sähköt menivät poikki vähän iltakymmenen jälkeen. Hetken päästä oli jo sade päällä ja saatiin nähdä mahtava sähköinen näytelmä taivaalla. Salamat välkkyivät toinen toisensa jälkeen valaisten taivaan, Christianin kanssa ihailimme aikamme ukkosta pihalla ja kuvailin videoita. Nukkumaan en meinannut malttaa mennä kun ikkunasta vain välkkyi jatkuvasti. Sähköt palailivat puolilta öin ennen kuin nukahdin. Suomessa uutisoitiin ”Super ukkonen ryöpytti Etelä-Ruotsia”. 

22.7 Tuuli kääntyy

Aamupäivällä oli ihana sää, tuuli merelle päin, vesi 17 astetta, kävin treenailemassa laudalla ja onneksi olin sillä huomasin aivan sattumalta että eräältä pojalta lähti karkuun istuttava uimarengas. Christian huusi pojalle rannalta jättämään renkaan ja minä sain sen saalistettua kiinni, mutta on kyllä aika vaikea meloa yhdellä kädellä kun toisessa kädessä on iso uimarengas. Hetken päästä mua kohti ui rantapallo jonka onnistuin myös saalistamaan ja tuomaan takaisin rannalle.

On vaikea uskoa miten helposti puhallettavat lelut lähtevät karkuun. Vaikka tuuli ei tunnu iholla kovaltakaan, jos se puhaltaa rannalta ulospäin, voi olla lähes varma että päivän aikana muutamia vesileluja menetetään. Pahin vaara näissä tilanteissa on että lapsi lähtee uimaan lelunsa perään, päätyy liian pitkälle rannasta eikä jaksa enää uida takaisin. Aikuisten pitäisikin muistuttaa lapselle että jos pallo karkaa, pitää sen antaa mennä koska uimalla sitä ei kiinni saa. Isompiin leluihin kuten istuttaviin krokotiileihin yms. kannattaa kiinnittää naru joka on aikuisella kiinni.

Omalla vahtivuorolla klo 14 ihmisiä rannalla oli reilut 5000 ja uimassa lähdes 600! Mutta vähän ennen klo 15 tuuli kääntyi. Kuin tyhjästä, valehtelematta minuutissa alkoi tuuli puhaltaa kylmästi mereltä päin. Niin kylmästi että kun aikaisemmin piti käydä tornissa viilentelemässä, nyt piti mennä torniin lämmittelemään.

Illalla taas alkoi sataa ja ukkostamaan, tällä kertaa ukkonen on vieläkin lähempänä ja löi enemmän maahan kuin edellisenä päivänä. Jätin tänäkin yönä verhot auki, oli jotenkin niin mukava nukahtaa kun ikkunasta välkkyy salamat....

23.7 Suomalaisia!

Iltapäivävuoron aikaan tuli Johan hakemaan mua apuihin, pikkubussi ja peräkärry oli juuttunut aseman lähellä hiekkaan. Rasta-Henkka Hyvinkäältä perheineen tarvitsi apua. Eivät kuulemma uskoneet että hiekka voi olla niin pehmeää ettei siitä pääsisi. Mutta kyllä se tosiaan on eikä kovaa maata tule ihan heti vastaan. Onneksi tämä todettiin Toftassa, matkaa kun kuulemma oli jo takana 10 päivää ympäri Gotlantia ja monessa paikkaa ei apu olisi ollut näin lähellä.

Tämän vuotisella reissulla olen muuten törmännyt jo neljään suomalaisperheeseen, viime vuonna täällä ei näkynyt yhtä ainutta suomalaista koko kahden viikon aikana.

 

24.7 Vihdoin kunnon aaltoja

Aamulla herätessä tuuli huusi kovaa ja meri oli täynnä aalloista. Kävin päivän aikana kahdesti pelastuslaudalla surffaamassa ja onnistuin nappaamaan muutaman isonkin aallon! Ihan mahtavaa, tällaisia aaltoja on suomessa vain myrskyllä, eikä silloin ole kukaan laudalla treenaamassa. Vahtivuoro oli hiljainen, vain vähän ihmisiä rannalla sillä tuulen nopeus oli lähes 10m/s koko päivän. Oli jo hieman hankalaa kävellä vastatuuleen ja lautakin lähti kerran lentoon pyörimään pitkin rantaa. 

Visbyn satama

Illalla käytiin Visbyssä ja satamassa kävelemässä ja jäätelöllä. Siellä on jäätelöbaari jossa on erivaihtoehtoja 140!! Minttusuklaajäätelössäkin suklaa on jopa sormen kokoisina paloina eikä minään rouheena.

Valitse siitä!

25.7. Hälytys

Aamutreeneissä ajeltiin moottoriveneellä, koska meitä on tällä viikolla vain neljä hengenpelastajaa on kaikkien tärkeä olla ajantasalla pelastamisrutiineissa niin laudalla, torpedolla kuin veneelläkin. Kerrattiin veneeseen nostamista ja ajeltiin hieman ympäriinsä rannan edustalla.

Klo 16.45 saatiin hälytys, kaksi nuorta oli jäänyt jumiin Utholman saarelle kun heidän pieni soutuveneensä oli päässyt irti ja lähtenyt ajelehtimaan merelle päin. Poika oli yrittänyt saada venettä uimalla kiinni. Otettiin Micken ja Christianin kanssa pelastusvene Tofta ja Gnisvärdin satamasta laitettiin vene vesille ja lähdettiin etsimään. Minä olin polvillani veneen etuosassa tasapainottamassa nokkaa alaspäin koska ajettiin aallokkoa vastaan ja vene kirjaimellisesti lensi aallonharjalta toiselle.

Valmiina Gnisvärdin satamassa

Pelastusvene Toftan radion testaus, Micke

Kovin keskittyneet kippari Micke ja apukippari Christian

Ensin haettiin vene, pieni kuin mikä! Se oli ajelehtinut parin kilometrin päähän saaresta, ja kiinnitettiin meidän veneeseen. Sitten haettiin nuoret saarelta, pojalla oli vain shortsit ja t-paita, olivat olleet saarella klo 14 asti ja nyt kello oli jo puoli kuusi. Poika rukka oli ihan kylmissään. Olivat iloisia kun tultiin apuun mutta samalla aika noloja. Kun päästiin rantaan ja saatiin nuoret takaisin äidin luo, totesi isä että ehkäpä he nyt saivat opetuksensa.

Laineilla keinui pieni lautta vaan...

Kun päästiin Utholman lähelle Christian yritti ajaa veneellä hakemaan nuoret kyytiimme

vaan moottori ei toiminut, onneksi Tylösandissa tuli soudettua paljon. Vieläkin mulla löytyy kovettuma kädestä siitä soutamisesta...

Nuoret ja majakka, kiva retki päättyi vähän nolosti. Kannattaa muistaa ottaa lämmintä vaatetta mukaan myös, jos seuraavan kerran lähtevät vesille

Turvallisesti vanhempien luona

Takaisin tulomatkalla ajettiin täysillä 30 solmun vauhtia joka vastaa n. 55km/h nopeutta. Tuossa nopeudessa pienikin sade tuntuu neulanpistoilta kasvoissa, mutta vauhti on ihanaa.

Ja täyttä vauhtia kotia kohti!

26.7 Hiljainen päivä
Viileä aamu sateisen yön jälkeen. Aamutreeneissä kertailtiin ensiapua, rankavammapotilaan käsittelyä ja siirtoa rankalaudalle, sääriluun murtuman lastoittamista sekä erilaisten haavojen ja vammojen sitomista.
Liekö sitten harmaan ilman syytä vai väsymystä jo muuten vaan, mutta pakko oli ottaa päiväunet jo 11 aikaan. Iltapäivällä tornissa on hiljaista ja ajeltiin hieman Christianin kanssa rannalla mönkijällä partioimassa. Uimakouluissa uitettiin lapsia vaatteet päällä ja pelastusliiveissä melko mukavaa muksuilla oli. Täytyy miettiä josko saisi hankittua meillekin lasten kokoisia liivejä uimakouluihin.

Kiitokset työparille Victorille uimakouluista, uusia leikkejä jaettiin puolin ja toisin ja oli mukava tehdä töitä hyvän tyypin kanssa.


27.7 Täyttä rannalla
Aamulla keli näyttää hyvältä ja enteilee vilkasta päivää rannalla. Vesi on kuitenkin vain 16 asteista, mutta aamu-uinnilla käytiinkin poikkeuksellisesti hiekkakuopalla jossa vesi oli onneksi sentään parikymmen asteista. Lähes koko järvellä jalat yltävät pohjaan ja uitiin saarelta toiselle sekä harjoiteltiin torpedopelastusta.

Iltapäivällä kävin taas treenailemassa laudalla, sen mitä rannan läheisyydessä nyt mahtui! Klo 14 aikaan iltapäivävuoron alkaessa rannalla arvioidaan olevan n. 10 000 ihmistä ja vedessä 1000 uimaria, konkarit sanovat että kävijöitä on ainakin 12 000. Kesä on ollut kuulemma huono koko Ruotsissa joten heti kun sää suosii niin ihmiset lähtevät rannalle, jokainen päivä kun voi olla kesän viimeinen. Vieläkin ollaan vajaa miehityksellä, yksi tornissa, toinen rannalla, ja tulee kyllä käveltyä koko 1,2 km useampaan kertaan läpi. Oman haasteensa partiointiin tuo se että samalla kun tarkkailee uimareita pitää pitää huolta ettei tallo lasten tai hiekkalinnojen päälle.

Tarkkailin hetken aikaa miestä joka aiemmin ui rannanmyötäisesti kroolia ja nyt oli kääntynyt uimaan rintauintia kohti rantaa. Uinti näytti kulkevan huonosti ja mietin sukelteleeko mies tarkoituksella vai ovatko voimat lopussa. Otin juuri radion irti torpedosta, olin kävelemässä lähemmäs ja ilmoittamassa torniin asiasta, kun mies laittoi jalat pohjaan ja jatkoi kävellen rantaan. Hyvä että kaikki oli hyvin.
Kokonaisuudessaan päivä oli rauhallinen väenpaljoudesta huolimatta. Tuuli puhalsi mereltä päin joten vesileluista ei ollut vaaraa eikä meille ilmoitettu kadonneista lapsista (tai aikuisistakaan).

Kymppitonnin verran populaa

Illalla asemalla oli väsynyttä porukkaa ja otettiin rauhassa katsellen Maria Wern – elokuvaa, joka muuten on kuvattu Visbyssä ja Toftan alueella.
 
28.7 Helihelihelihelikopteri

Aamulla oli tarkoitus harjoitella laudan kanssa, mutta todettiin että vesi on muuten kylmää, 14 astetta. Juostiin sen sijaan lenkki rannalla ja käytiin vain kastautumassa meressä. Aamupäivä on taas hiljainen ja menee odotellessa helikopteri harjoitusta, vihdoin kolmannella kerralla näytti että harjoitus onnistuu.

Iltapäivällä pakattin kamppeet, pelastusliivit ja märkkärit sekä pelastuslautta pelastusvene Toftaan ja ajettiin se vesille Gnisvärdin satamasta. Stressiä meinasi aiheutua kun veneen moottori ei suostunut käynnistymään, mutta onneksi saatiin toiset kaapelit lainaan satamassa olleelta veneilijältä, sillä omat olivat liian lyhyet, ja saatiin moottori käyntiin.

Harjoituksessa meitä oli kolme pelastuslautalla (johon onnistuin kompastumaan sekä sisään että ulos) ja yksi uimapatjalla nostettavana helikopteriin. Pelastaja John laskettiin vinssillä alas ja meidän nostettiin yksi kerrallaan ylös ja helikopteri lensi Tofta Gårdenin pihalle. Söimme vielä päivällistä yhdessä pelastajiemme kanssa ennen iltatoimia asemalla.

Christian ja Therese

Pelastuslautalla

Uhri

Elin ja pelastaja John

Elin vinssauksessa

Valjaat kiinni ja ylös

Pelastajat John ja Simon, seuraavaksi nostetaan Therese

Ei se niin kamalaa ollutkaan!

Toftan ranta ilmakuvassa

Tord ja pelastajat

Pelastetut uimaopettajat

29.7 Viimeinen aamu

Viimeinen aamutreeni ja uinti Toftassa tänä kesänä, aamiaisen jälkeen on aika pakata kamppeet ja ottaa suunta kohti lentoasemaa. Kaksi viikkoa täynnä tapahtumia toinen toisensa jälkeen, paljon treeniä ja hyviä kavereita. Ikävä on jo kotiin, mutta ikävä Toftaankin tulee. Lauantai aamuna odottaa työvuoro Käyskillä...